Jaskalle 21.2.2004
Kultaisia muistoja poikavuosilta Kokkolassa
Kaverina Kivimäen Jaska
Jaakko Kivimäki asui Vesitorninmäellä. Meidän koulustamme,
Lyseolta ei ollut kuin muutama sata metriä. Muistan aina sen ensimmäisen
vierailun Kivimäen perheen kotona. Siellä tuoksui omenalle, sillä
Äiti Kirsti oli keittämässä omenahilloa. Kuopus Jaakko oli
äidin lellipoika ja isompien sisarusten kiusankohde. Muistan monet kerrat
kun olimme teillä jotain tekemässä, niin isommat kiusasivat.
Joskus lähettiin ovet paukkuen ulos, kun isommat alkoivat liikaa neuvoa.
Jälkeenpäin olin kyllä niistä sinun sisarustasi kateellinen,
koska osasivat jo niin paljon kaikenlaista.
Meitä yhdisti muukin kuin koulunkäynti. Olimme partiopoikia ja suunnistajia.
Isoveljesi Pekka oli yksi suurista partiojohtajista. Tattari, Huovinen , Palm,
Agarth, Ahola, Leskelä, Peltoniemet, Salmi ja tietysti Topi Axeli Sandkvist
ja muita. Muistan aina sen ensimmäisen ison retken talvileirille Rödsön
Dymosbergetille. Hiihdettiin paljon ja tehtiin kuutamossa retkiä. Meistä
tehtiin kunnon partiolaisia ja saimme jopa kasteenkin. Lättyjä paistettiin
nuotiolla, niin että kuusen oksiltakin saimme kerätä niitä.
Meillä muilla oli vaikeuksia taikinan kanssa, mutta sinulla oli taikina
pullossa ja villasukalla suojattuna. Varmaan oli äidin laittama. Kokoonnuttiin
kololla ja tehtiin kaikenlaisia koiruuksia. Tehtiin me myös hyödyllistäkin;
olimme partiopukkeja ja kukkalähettejä ja vaikka mitä.
Suunnistuksen alkeita opeteltiin Patamäen maastossa, vahtituvalla ja eksyttiin
Rödsön kartalla. Pikkuhiljaa kuitenkin päästiin vauhtiin
ja kierrettiin jo kansallisia ja pm - kisoja. Kyyti piti järjestää,
mutta isä Väinön kyydissä olimme melko usein. Teillä
oli iso auto. Mikä sen nimi oli? Joku trabant tai wartburg vai mikä.
Väinö ajoi ja poltteli pilliklupia. Me pelasimme takana laivan upotusta
menomatkalla ja paluumatka menikin siinä suunnistajien tunnetussa jälkipelissä.
Teidän isä aina hoksasi hyvät rastipisteet matkan varrelta mutta
melkein järkijään olivat liian lähellä tietä.
Kyyti oli hyvää.
Paitsi kerran kun loppui bensa. Muistatko kun matkattiin SM - viesteihin johonkin
etelään. Sinä, Nurisalon Seppo ja minä. Polttoaine loppui
ennen Ikaalisia Esson kohdalle, mutta siellä ei voitu tankata ja meidän
piti työntää autoa vähän matkaa, jotta päästiin
alamäkeä Gulfin pihalle, koska teidän isä oli "Gulfin
miehiä".
Viesti meni aika mukavasti. Muistatko kuka tuli ensimmäisenä vaihtoon
ja sitten lähti Jaakko matkaan...
Ja vielä muistan yhden retken. Oppikoululaisten suunnistuskisoista tultiin. Olimme tuhlanneet kaikki opettaja Aallon antamat matkarahat, mutta kotiin piti päästä. Ei hätää. Hyppäsimme junaan ilman matkalippuja, paitsi Nurisalon veljekset , joilla oli vapaaliput. Aina kun konduktööri kävi lippuja leimaamassa, menimme vessaan, taikka istuimme vaunun portailla, junan ulkopuolella. Hengissä selvittiin.
Raahasit minut muutaman kerran Vartiaisen Asmon kanssa shakkiakin pelaamaan savuiseen Hotelli Grandiin. Päihitit silloin jo niitä vanhoja konkareita, kun minä opettelin siirtoja tekemään. Shakista taisikin tulla myöhemmin sinun laji.
Sitten olimme Hämeenlinnassakin ja Renkojärvellä. Yllytit minut hyppäämään Ahvenistolla kymmenestä metristä, kun olimme uimassa. Lähdettiinkö me sieltä Hämeenlinnasta liftireissulle Helsinkiin? Muistan vain, että kun sinne saavuttiin, niin heti mentiin Linnanmäelle ja syötiin eväänä ollutta ranskan leipää…
Olit muutenkin aika hurjapää, leukakin veressä monet kerrat, kun kaikkia piti kokeilla. mutta terävä koulussa. Vänkäsit jopa opettajienkin kanssa ja muutkin siitä sai kärsiä kuin sinä itse, ei se haitannut kavereita kun kerran oltiin…
Teidän isä järjesti meille kesätöitä Pohjanmaan
Messuilta. Jotain me kait siellä rakennettiin.
Nyt juuri en edes muista, milloin meidän tiemme erkanivat. Taisit lähteä
Hämeenlinnaan, kun Väinö lopetti opettajan hommat.
Täytyy sanoa, ettei minun muisti ole mikään hyvä noilta vuosilta, mutta tuossa oli muutamia muistoja mitkä putkahtivat mieleen jostain muistin sopukoista. Noiden yhteisten vuosien jälkeen on tapahtunut niin kauhean paljon meikäläisen elämässä, että pakkaa unohtumaan.
Muuten olisi mukava joskus tavata ja yhdessä muistella. Harmi, että missasin sen tilaisuuden kun kävit Pyhätunturilla. Ehkä joskus se on vielä kuitenkin mahdollista.
Elossa ollaan ja elämä jatkuu. Paljon terveitä vuosia eteenkin
päin. Näin juhlapäivänä haluan onnitella juhlakalua
nostamalla maljan kultaisten poikavuosien muistolle!
Onnea ja kaikkea hyvää perheellesi. Voi Hyvin!
t. Simo